Intohimottomat

Minun pitäisi olla intohimoinen. Ja sinun myös. Pitäisi olla joku intohimo: pihaviljely, juokseminen tai vaikka äitiys. Tai kirjoittaminen, musiikki, ruoan laitto, suklaa tai pitsin nyplääminen.  Tai ne perinteiset: rakastaja, suutelija tai muu parisuhdehomma. Jos sellaista ei ole, ei ole inessä, vaan on vaan. On vaan tylsä.

Intohimoton?

Tuli paineita olla intohimoinen, ja hetken onnistuin. Tykkäsin siitä, mitä tein ihan täysillä ja hymyilin läpi räntäsateen, sillä minulla oli intohimo! Olin intohimoinen! Olin ihan liekeissä ja osasin ja toteutin itseäni täysillä! Ja sitten minun piti tehdä jotain ihan muuta. Niinkuin arkea. Piti herätä aamulla, keittää ja syödä puuroa perheen kanssa, mennä töihin. Intohimo lepatteli liepeillä ja sammui sitten haaveksi jälleen. Ehkä jonain muuna päivänä lisää.

Olen miettinyt paljon tätä intohimopuhetta. Että pitäisi voida toteuttaa itseään täysin, sillä semmoisella ihminen jaksaa ja saa aikaiseksi suorastaan ihmeitä. Ja tottahan se on, intohimoinen ihminen on tuottelias, mutta kun ei se intohimo yllä kaikille elämän alueille, ei ainakaan samanaikaisesti ja niin, että perheellisen perusarki pyörisi järkevästi intohimon häiritsemättä. Tai niin ettei arki häiritsisi intohimoa.

Sillä kumman pitäisi joustaa? Arjen, joka vaatii intohimoiselta huomiota ja järkeen perustuvia ratkaisuja, jotka eivät tule intohimon puitteissa ratkaistuiksi, vai voiko intohimo joustaa arjen vaatimuksissa niin, ettei liekkiä tarvitsisi sammuttaa, mutta että kaikki tulisivat ruokituiksi, olisivat koulussa ja työssä oikeaan aikaan ja että kaapissa olisi paitsi omat myös puhtaat vaatteet? Sillä huomasin intohimoissani tämän osaston kärsivän. 

Mutta ei kotiarki intohimoani itseasiassa lopulta niin paljoa suitsinut kuin tämä peruspäivätyöni. Sen sisälle on vaikea ujuttaa palavaa intohimoa, sillä on tapahtumia ja aikatauluja, joiden puitteissa asiat on tehtävä tai niiden on oltava valmiita ihan riippumatta siitä, onko intohimon liekki korkea ja kipunoiva vai matala ja käytännöllinen.

Siis kuinka olla riittävän intohimoinen? Kuinka varastaa hetkensä marjastamiselle, valokuvaamiselle tai ompelemiselle, kun muu elämä vaatii huomiota, jotta arki eläisi myös ja muutkin työt tulisivat tehdyiksi?

Niin, ehkä jonain päivänä tässäkin löytyy hyvä syke, toimiva käytäntö ja oikea rytmi. Siihen asti sitä pitää vain olla. Vaikka sitten tylsä.

Intohimoisesti sinun
Pastorinna