Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät

Tämän vuoden aikana olen huomannut, että uutiskynnys on toistuvasti ylittynyt sukupuoleen ja sen kokemiseen liittyvät aiheet. Sukupuolisuuden kokemus, ymmärrys siitä mikä minä olen, on ymmärtääkseni varsin vankka tekijä ihmisen minuuden kartassa. Esikuvia etsitään ja verrataan itseen usein tiedostamatta, mutta joskus hyvinkin tietoisesti. Jo pienille lapsille on tärkeää voida vertaisryhmässä lokeroida itsensä ja toisensa esikuvien mukaisiin laatikoihin, joissa yleensä lukee "poika" ja "tyttö". Vertaisten löytyminen omasta lähipiiristä on tärkeä tekijä, ja vaikka kuinka yrittäisimme neutraloida ja häivyttää sukupuolia, ne silti ovat.

Sukupuoli määritellään ensisilmäyksellä naiseksi, mieheksi tai inter-sukupuoliseksi (jos on vielä joku neljäs vaihtoehto, niin ok, nämä minä tiedän). Biologinen määritelmä on periaatteessa helpoin, sillä kuten sanottua, sen voivat määritellä muut ihmiset. Mielikuva itsestä tuon biologisen määritelmän mukaisena tai vastaisena on kuitenkin jokaisen subjektiivinen kokemus, enkä ymmärrä, miksi cis-tytön tai -pojan kokemus itsestään olisi millään tavalla oikeampi kuin transtytön tai -pojan.

Silminnähden! Vai onko sittenkään?

Perjantaina 3.11.2017 osuin television äärelle Trans-perjantain kohdalla. Ohjelmassa neljä transsukupuolista kertoi kokemuksestaan väärässä kehossa, lisäksi kuultiin translapsen vanhempia.  Myös itsensä sukupuolettomaksi kokeva taiteilija kertoi itsensä etsimisestä ja löytämisestä - en tosin ihan tajunnut, mistä kohtaa hän oli sukupuoleton, sillä hän vaikutti edustavan iloisesti molempia (ja kyllä, sanavalinta 'iloinen' on ihan tietoinen. Tyyppi oli aika hauska ainakin eetterissä).

Ohjelman ensimmäinen haastateltava oli Viivi, joka oli oman itsensä kanssa hyvin syvissä vesissä. Hän on koko elämänsä ajan kokenut olevansa poika, ja naiseus oli hänelle rangaistus, joka ei erilaisine - miehisistä ruumiintoiminnoista poikkeavine - toimintoineen ollut hänelle millään tavalla uteliaisuuden, vaan lähinnä häpeän kohde. Kokemuksestaan huolimatta hän ajattelee, ettei sukupuolen korjaus pelastaisi häntä miltään. Tulkitsin hänen älyllistäneen erilaisuuden kokemuksensa niin syvästi ja laajasti, että itsekokemuksen etsintä oli jo muuttunut totuuden etsimiseksi. En tiedä, voiko sitä tällä saralla edes löytää, mutta toivon Viivin löytävän rauhan itsensä ja kysymystensä kanssa.

Toinen haastateltava oli sukupuolensa kokonaisuudeksi korjannut Amanda, joka hienosti tsemppasi kahta teini-ikäistä poikaa. Hän oli onnellinen siitä, että Mesi ja Mika olivat uskaltaneet kertoa kokemuksestaan varhemmin kuin hän itse. Amanda itse oli omien sanojensa mukaan kaapissa 45 vuotta ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Se on aika pitkä aika esittää. Mesi ja Mika olivat molemmat reippaita poikia, joille molemmille valinnat uimahallissa ja yleisissä vessoissa aiheuttivat päänvaivaa. Kun kumpikin tiesi, että "omalla" puolella olisi kiusallista olla ja sillä toisella puolella katsottaisiin todella kieroon.

Viimeinen esilletuoduista kokemusmääritelmistä tuli 5-vuotiaan tytön vanhemmilta. Heidän tyttärensä oli pakottanut heidät pohtimaan, kuinka sukupuolisuutta käsiteltäisiin - he olivat ratkaisseet asian kertomalla, että joillain tytöillä on pippeli. Minusta selitys on nerokas, sillä se mahdollistaa sen, ettei kasvava tyttö koe sukupuolielimiään itselle uhaksi tai häpeälliseksi - ainakaan niin, että hän pyrkisi vahingoittamaan itseään osista, joiden ei tunne kuuluvansa itseensä. Tai joiden kokisi olevan vallan väärät. Nostan hattua näille vanhemmille.

Lisäksi törmäsin lehtijuttuun lukioaikaisesta tuttavahkosta. Hänen kohdallaan ihmettelin pari vuotta, miksi poika laulaa tyttökuorossa, mutta koska hän vastasi nimeen Niina ajattelin että mikäpä siinä. Ja hyvin hän kyllä veti, ei siinä mitään.

Nykyään Niina esiintyy räppärinä nimellä Tero Hetero. Hän kokee olevansa hetero mies, joka on lisäksi pienen pojan äiti.

                            Risto Räppääjä tietää, ettei ihmistä saa tunkea vääränmalliseen lokeroon


Luulen, että kaikki edellä esitelty ovat monelle aikamoista mössöä. Herää kysymyksiä seksuaalisuudesta (esimerkiksi Mika seurustelee heteroksi itsensä mieltävän tytön kanssa) - mutta ei kai meistä kukaan seurustele toisen ihmisen elimien kanssa. Eikä seksuaalinen suuntautuminen ole riippuvainen sukupuolesta - se kai ollaan jo hiljalleen opittu tai ainakin oppimassa.

Otsikko on tutusti Raamatun alusta, jossa Jumala luo ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Kehen edellä esitellyistä nuo määritteet eivät sopisi? Kastaessani sanon usein, ettei Jumala tee virheitä minuuttamme rakentaessaan. Että se, kuka koemme olevamme, on Jumalan meille antamaa. En osaa enää ajatella muuten.

Ps. Minusta Niina sotkee myytti- ja itsestänselvyyspakkaa hyvällä otteella. Äitiys kuvataan usein naiseuden ylevimpänä muotona, jossa nainen ansaitsee itselleen ison alkukirjaimen, Nainen. Mutta entäs, jos äitiys ja naiseus eivät oikeasti riippuisikaan toisistaan? Ihan vaan mietin...