KokoNaisena

Naisia ei saa syrjiä, koska naisia on aina syrjitty. Pitää puolustaa, koska naiset eivät ole heikkoja. Ovat yhtä osaavia kuin miehet - enemmänkin! - mutta kun ennen miehitetyt alat naisistuvat saadaan säästöjä, koska naisille ei tarvitse(?) maksaa samasta työstä niin paljon kuin miehelle, koska ei naisille ole ennenkään maksettu. Naiset hoitavat kotia ja perhettä niin pienellä rahalla, että ihan miestä ihmetyttää. Ja varmaan kyllä naisiakin.

Kun pappia kysellään ristiäisiin, häihin tai hautajaisiin naispappia saa toivoa. Se on avarakatseisen ja ketään syrjimättömän mielen merkki. Miestä ei saa pyytää, koska silloin on sovinisti, ja syrjii naispappeja. Tämä on minulle ihan hirmuinen mysteeri. Että naisia voi kysellä ihan nimellä tai ilman, mutta miespappia voi kysellä vain joko nimellä tai fraasilla "papilla ei ole väliä". On kumma juttu. Jos tässä ollaan oikeasti tasa-arvoisia, niin kai miespappejakin saa toivoa ilman, että saa konservatiivisen maineen ja sovinistin leiman - ihan sama onko kysyjä itse mies vai nainen.

Äh.

Onko siis kuitenkin niin, että naiset ovat hupsumpia, pehmeämpiä, räväkämpiä, kovaäänisempiä, kiltimpiä ja herkempiä kuin miehet, jotka ovat asiallisia ja... miehiä. Tunnen kyllä ihan huippuja miespappejakin, jotka eivät ole langenneet lokeroitumisputkeen. Heitä varmaan saa myös toivoa toimittamaan tilaisuuksia. En tiedä, kunhan jorisen. 

Hajuton, mauton, väritön, huomaamaton ja harmiton

Naisia ei saa syrjiä, koska naiset sanovat niin. Ja aika monet miehetkin sanovat niin. Ja kun jossain kokoontuu paneeli keskustelemaan jostain syvällisestä, on paikalla miehiä, koska miehet ovat syvällisiä ja naiset osaavat kuunnella ja ihastella. Joissakin paneeleissa on nainen, joka on usein ammattilainen alallaan, mutta ei välttämättä samalla alalla kuin miehet. Ainakaan kirkollisissa paneeleissa.

Synodaalikokouspaneeli Tampereella. Nainen merkitty punaisella.

En ymmärrä.

Miehet tekevät työt ja naiset puuhastelevat? Samoissa töissä siis. Miehet voi ottaa vakavasti, nainen saattaa itkeä. Tai nauraa. Saattaa mieskin, mutta silloin se on vahvan ja herkän ihmisen merkki.  Ja varmasti niin onkin.

Mikä meitä vaivaa?

En usko olevani ainoa, joka ei ota tolkkua näistä standardeista. Kun ei taida kaksoisstandardi riittää. On joku kolmiulotteinen panoramamalli, jossa perinne, käytännöt, arvot ja arvostus, itsestäänselvyydet ja turhautunut tempoilu yhdistyvät. Käsitykset tasa-arvosta eivät kohtaa, kun rankimman käden naisasianaiset vaativat tasaavaa tasa-arvoa, jossa miesten on nyt hyvitettävä vuosituhantinen sorto, ja toisella puolella on mies, jonka mielestä naisille sallittu äänioikeus alkaa osoittautua ihan hyväksi ratkaisuksi. Ja se on sitten se riittävä tasa-arvo.

Toista tasa-arvoisempi

Joku kysyi jossain kommentissa tms. miksi olen pastorinna enkä pastori. Että eikös kaikki papit ole ihan vaan tasa-arvon nimissä pappeja. Kyllä. Niin olemme. Olemme pappeja - miehiä ja naisia. Mutta en ole pappi ilman sukupuoltani, vaikka nainen olisin myös ilman pappeutta.

Minua viehättää ajatus siitä, että saan pappeudestani huolimatta olla myös nainen. Ja silloin ajattelen, että se saa myös näkyä ja kuulua kutsumanimestä. Opettajattaret, johtajattaret ja tarjoilijattaret nimikkeinä ovat painuneet historian hämäriin tasa-arvostuksen levitessä, mutta noissa nimityksissä on jotain kaunista. Ne ovat sanoina kauniita. Niissä yhdistyvät tehtävä ja tehtävää tekevän sukupuoli, eikä se ainakaan minun korvissani ja mielessäni vähennä heidän osaamistaan tai arvostustaan. Minun mielessäni he ovat tasa-arvoisempia nimikkeineen, jotka sallivat naiseuden ja jopa korostavat naiseutta tehtävän tekijöissä. Kaikki eivät korostusta kaipaa tai tarvitse. Korostus voi kuulostaa korsetilta, jossa ainakin naisen rooli kapeutuu.

Tiedän haihattelevani tässä jonkin viktoriaanisen tapakulttuurin jäännettä, mutta niin pitkään kuin sukupuolia on enemmän kuin yksi, haluan olla ylpeä sekä sukupuolestani että tehtävästäni ilman, että minun tarvitsee piilottaa tai kyseenalaistaa kumpaakaan. Ja sama koskee miehiä. Osaamista, taitoa, tietoa ja tunnetta on kaikilla - eri suhteissa ja määrissä toki, mutta emmehän me ole muutenkaan samanlaisia keskenämme, vaikka sukupuoliero poistettaisiinkin.


Niin minä ymmärrän tasa-arvon. Se ei ole lopulta edes sukupuolesta kiinni.