Hard jobs?

Scroll down. It's in English there.

Minulla on ollut kunnia tutustua italialaiseen leidiin, Federicaan, viimeisen parin vuoden aikana. Fede muutti Suomeen miehen perässä yhteisen lapsen kanssa, enkä voi kuin kuvitella millainen kulttuurishokki suomalainen pikkukylä milanolaiselle on. Pyhäselässä on toki tilaa temmeltää, mutta se on auttamatta aika vaatimaton paikka suurkaupunkilaiselle. Ja silti täällä hän on talvet, koska Suomessa on jotain, mitä hän haluaa lastensa oppivan ja saavan, ja siksi hän on valmis luopumaan lämmöstä, auringosta ja ihmisistä ympärillään.

Fede tutustuu uuteen ympäristöönsä lähietäisyydeltä

Fede on osoitus sitkeydestä ja halusta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulutuksensa mukaista työtä hän ei Suomesta saa, mutta hän opettaa italiaa seutuopistossa. Hän opettelee suomen kieltä koko ajan, ja etsii mahdollisuksia olla hyödyksi yhteiskunnallemme samalla kun se tuo sisältöä hänen omaan elämäänsä - ja tässä on juuri se syy, miksi haluan hänestä kirjoittaa: hän todella on hyödyksi tekemällä sitä, mitä me emme osaa/tajua/ehdi/viitsi tehdä.

Fede hakeutui paikalliseen terveyskeskukseen vapaaehtoiseksi. Hän ulkoiluttaa, syöttää, ja auttaa asukkaita perjantaisin. Hän keskustelee ja antaa hetken aikaansa yksinäisille asukkaille, ja toivoo voivansa jonain päivänä myös lukea heille vaikka sanomalehteä, mutta sitä hän ei vielä koe olevansa valmis tekemään aksenttinsa vuoksi. Vaikka hän puhuu ja ymmärtää suomea, on lukeminen ja varsinkin ääneen lukeminen vielä haastavaa.

Rohkeutta, nalle! Minä kuuntelen!

Juttelimme siitä, kuinka arvostettavaa hänen toimintansa on: kuinka hän antaa aikaansa ja energiaansa ihmisille, jotka eivät tunne häntä, ja joita hän ei tunne. Kuinka hän viikosta toiseen menee avuksi, vaikka väestö suhtautuu (suhtautui!) häneen epäillen, sillä oli miten oli, Itä-Suomessa yhtään venäläisiltä vaikuttavat saavat varsinkin vanhusväestön varpailleen. Fede tekee parhaansa kertoakseen olevansa italialainen, ja se on ollut avuksi.

Fedeä kiitellään siitä, että hän puhuu selkeästi ja sanoilla, jotka ovat ymmärrettäviä. Että hän tulee joka viikko muutamaksi tunniksi. Että hän viettää aikaansa heidän kanssaan, joiden omaisilla ei ole aikaa tai jotka asuvat niin kaukana etteivät ehdi kylään. Että hän tulee, vaikka siitä ei edes makseta.

Tuolle viimeiselle lauseelle Fede tuhahti. Sanoi, että hän saa siitä enemmän kuin rahaa - hän saa siitä sisältöä elämäänsä. Pyhäselän terveysasema oli hänelle vieras, sillä Italiassa hän teki vapaaehtoistyötä lähinnä neurologisella ja syöpäosastolla. Siellä ihmiset eivät olleet vuosia, vaan vaihtuivat useammin, mutta että Suomessa nämä ihmiset viettävät laitoksessa pitkiä aikoja. Ei siis ole niin, että Fede vietäisi aikaansa terveysasemalla siksi, että hänen omat sukulaisensa ovat kaukana, sillä hän teki vapaaehtoistyötä Italiassakin. Terveysaseman henkilökunta otti hänet hieman ihmetellen, mutta sallivasti, vastaan ja nyt leidin lentäessä kesäksi Italiaan, häntä kaivataan takaisin jo nyt. Ja hän lupasi tulla :) hän tulee takaisin heti ensimmäisenä perjantaina saavuttuaan jälleen kotiin.

Niinpä niin... lapset saattavat yksinäisemme hautaan ja maahanmuuttaja pitää seuraa tuntemattomille. Voisimmekohan me, valtaväestö, ottaa heistä mallia?

(I'm sorry for my poor English skills. Try to make sense there 😁 )

I have had an honor to get known with Italian lady called Federica. She moved to Finland with her man and their kid some years ago because her man had to come here. I can not imagine what kind of shock it has been to move from Milan to Pyhäselkä. There is lots of space at Pyhäselkä -and nothing else, actually. It is pretty humble when compared to city... Still she lives here over horrible winters because here is something she wants for her kids, and that's why she is ready to give up with the sun, warmth and people around her.

Fede takes a look at her new homeland. She watches it closely.

Fede is an example of guts and good will to get in our society. She will not get the job she is educated for but she teaches Italian at seutuopisto - just to do something to get paid for! She is learning Finnish all the time while she searches opportunities to be involved in something she could find meaningful to her self. And here is the point why I wanted to write about her: she found the place to be useful and have meaningful experiences while us - Finns - are too busy/shy/ignorant or lazy to do.


Fede asked for voluntary job at local health center. She told she could take elders out, feed and help them for couple of hours per week on Fridays. She was not rejected and I'm so proud of the health centers stuff for that! So Fede started to visit them. She took inhabitants out and gave time to them by just being present. She hopes she could read a magazine or something to them some day but she is way too aware of her accent. She speaks and understands Finnish but reading aloud is too heavy for now - but maybe someday!

Don't be sad, Teddy! I'm here for you too!

We talked about how much I appreciate what she is doing out there: how she spends her time and energy to people she doesn't know and how she goes every week to help people that thinks she is Russian. We should have tolerance - and most of us have it - but among elders in Eastern Finland there is still doubts against Russians. So Fede has done good job telling she is an Italian and - among her - her points has risen a lot with this awareness.

Fede is told that it is so nice to talk with her, because elders can understand everything she says, that it is so good she comes every week for couple of hours, that she spends her time with them that has nobody to visit them. They are pleased that she comes and she is not even paid for that!

Fede feels uncomfortable about the moneytalk there. She is not doing this for money but she is having so much more than that. It gives her a reason to get up. Health center in Pyhäselkä was totally unfamiliar place to her and the genre of patients is so different from the wards she voluntaried in Italy: there she was in voluntary job at neurology and cancer wards, and patients never lived there for years. They got better and went home. Here in Finland patients die there. Still she wanted to get in and she did!

The stuff at health center wondered at first what Fede would actually do there. There was never a thing to do when she asked, so she just did what seemed to be done. Now they are missing her already because she is going to Italy for whole summer. And she isn't even left yet.

But she said she would be there as soon she comes back home. She'll be there at the first Friday after landing.

So it goes... our kids are there for abandoned at their funeral and an immigrant takes care of elders when nobody else have time. Could we learn something from them?