Leiricooper ja turnauskestävyys

Kesän ensimmäinen rippileiri on takana. Oli kivaa ja välillä vähän väännettiin kättä siitä, miten täällä oikein ollaan ja minkä takia. Oli hämmästyttävän stress free-viikko - varmaan siis joko unohdin jotain todella oleellista tai tein jotain hyvin väärin.

Herättää muistoja, eikö?

Rippileirit ovat aina aikamoisia jännäreitä, vaikka kokemus tuokin jo jonkin verran varmuutta. Jännää ei enää ehkä olekaan se, että miten itse on, vaan missä jamassa leireilijät ovat. Kun ei ole ihan selvää, että kaikki ovat oikeasti leirikuntoisia - ja yleensä hekin jotka eivät ole, haluavat leirille - ja heidät otetaan.

Rippileiri on luterilaisen kirkon lippulaiva. Se kokoaa koko ikäryhmästä valtaosan leirikeskuksiin metsiin ja vaaroille oppimaan asioita Jumalasta, seurakunnasta, itsestään ja toisista. Tämän oppimisen lisäksi leirejä on teemoitettu, ja riparoitumisen ohella voi ratsastaa, vaeltaa, liikkua, soittaa, meloa, purjehtia, piirtää ja valokuvata. Varmaan elokuvatakin. Jotain varmaan jäi listasta, sori siitä. Näillä leireillä nuorisoa evästetään kristinuskon saloihin, mutta ennen kaikkea heille suodaan mahdollisuus oikean elämän yhteisöön, jossa jokaiselle pitäisi olla paikka. Leirit ovat sisältöönsä nähden varsin sopuhintaisia, ja mikäli perusleirin hinta on jollekin osallistujalle liian kova, on sen maksaminen mahdollista saman firman diakoniatyöltä, eli kaikki pääsee!

Suomalaisperheiden eriarvoistuminen ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen näkyy myös rippikoulutyössä. Vaikka kellään ei ole taloudellisia esteitä leirille osallistumiseen, kaikilla ei ole oikeasti psyykkisiä tai sosiaalisia keinoja ja taitoja lukittautua yli 20 muun nuoren ja muutaman aikuisen kanssa metsään viikoksi. Tai melkein kahdeksi. Leirin mitta vaihtelee viidestä päivästä kahteen viikkoon, ja näinä individualismin kulta-aikoina lyhinkin leiri vaatii aika paljon varsinkin, jos edellytyksiä ei ole.

Mitä oikeastaan tarkoitan puheella näistä edellytysten puutteista? En oikeastaan tarkoita niillä esimerkiksi oppimisvaikeuksia, vaikka nekin toki tuovat oman lisänsä opetustyöhön. Tarkoitan sen sijaan vakavia käytöshäiriöitä, itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä ja mielenterveyden ongelmia, joista meille ohjaajille ei välttämätt edes kerrota, jotta lapsi ei leimautuisi. Toisinaan jätetään mainitsematta perussairaudetkin samassa pelossa, tai se, että joku on päättänyt, että lapsen käytökseen vaikuttava lääkitys keskeytetään leirille lähdettäessä. Että kyllä me varmaan huomataan, ja jos ei huomata, niin kaikkihan on mennyt ihan hyvin, eikö? Pahimmillaan lapsensa ongelmista tietoiset vanhemmat poistuvat maasta leirin ajaksi, joten nuoren se tukiverkon osa, johon voisimme olla yhteydessä mahdollisten ongelmien ilmetessä, puuttuu.


Kuvitellaanpas nyt tämä tilanne: 25 nuorta, 5-6 vähän vanhempaa nuorta ja kolme ohjaajaa, joista kellään ei ole mielenterveyden- tai terveydenhuollon tutkintoa. Koko joukosta vaikkapa 10% voisi olla jollain tavalla ongelmaista - ihan mistä tahansa mainitusta ryhmästä - eli ryhmästä kolmella on jokin haitta tai ongelma, joka voi vaarantaa joko ihmisen itsensä tai pahimmillaan koko ryhmän. Näistä ongelmallisista on tiedossa yksi, toisesta on tiedossa kevenetty versio ja kolmannesta ei ole kerrottu.

Kuvitellaanpa, että kyseessä on yksi itsetuhoinen, yksi kevyesti pyromaniaan taipuvainen ja yksi, joka ei hallitse aggressioitaan, eikä tyhjentävää listaa trikkereistä ole olemassakaan. Mistä näistä haluaisit olla tietoinen, mistä kelpaisi kevennetty versio ja mistä sinun ei tarvitsisi tietää? Heidän lisäkseen pitäisi pitää huoli niistä 27 muustakin leirillä olevasta, joista ainakin muutamalla on vähintään keskivaikea keskittymishäiriö ja muutamalla normaali tai vähintään astetta kovempi asennevamma.

Joissain seurakunnissa yörauhaa on pyritty turvaamaan vartiointiliikkeiden työntekijöillä. Siis siksi, että leirin sisäisten jännien lisäksi leirialueelle saattaa olla yöllisiä pyrkijöitä ulkopuoleltakin. Tai sitten heistä on apua siihen, etteivät leirille tulleet pakene tai joudu muihin vaaroihin yöllisillä seikkailuilla, joihin pitää osata varautua, mutta jos mietit taas omalle kohdallesi, että valvoisitko viikon ihan siltä varalta, että joku tulee/lähtee yöllä luvatta, ja kuinka toimintakykyisenä luulisit pysyväsi päivät niin, että sääntöuskollisetkin saisivat kivan leirin?

Jaa, listastahan jäi täysin päihde- ja peliriippuvaiset. Heitä mukaan myös ihan omalla fiiliksellä.

Arvaa mitä? Arvaa kenellä!

Mutta näillä siis mennään. Niin ja asennevammaisissa ja moniongelmaisissa saattaa olla siis myös työtovereita, joiden kanssa tätä vastuuta pitäisi jakaa ja sillai...

Lisä actionia leireille tuo muuten sekin, jos muksut olisivatkin leirillä ihan okei alkuspeksien vastaisesti, saattavat heidän vanhempansa tulla kertomaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, missä ajokunnossa tahansa, ettei heidän lastaan saa rajoittaa. Olen jollain muotoa kärryillä siitä, että tämä työmuoto muiden kirkon nuorisohommeleiden ohessa saa aikaan hyviä asioita, ja iloitsen jokaisesta nuoresta, joka saa jonkun tolkun elämäänsä. Joskus vain mietin, että kuinka paljon meidän pitää sietää, kestää ja kesyttää, jotta se hyvä pääsee tapahtumaan. Joskus mietin myös omaa turvallisuuttani ja sitä vastuuta, jota kannamme myös nukkessamme.

Mitään edellä mainituista ei tapahtunut viime viikolla, joten siksi stress away. Siis ainakaan en tiennyt vakavammista häiriöistä, ja asennevammojen ja muiden kujeiden kanssa pärjättiin aika kivasti, mutta kaikki yllä mainitut ilmiöt ovat siis matkan varrelta tuttuja monista seurakunnista - eivät Luojan kiitos samalta leiriltä kuitenkaan. Johtoajatuksenani on ollut pysyä poissa keltaisen lehdistön lööpeistä leirien suhteen. Ja jos se joskus näyttäisikin epävarmalta, niin Alibissa menee viimeinen raja.

Jotkut humoristit kysyvät vielä, että onko meillä muka muutakin lomaa kuin nämä leirit, ja haukkovat henkeään mahtavien leirikorvausten edessä. Niin, melkein 40€/päivä tekee melkein mitä vaan ja on vastuussa ihan kaikesta... Ja edellisestä vuodatuksesta huolimatta leirityö on ihan kivaa :)

Vielä olisi yksi leiri edessä tälle kesälle. Siellä voi tapahtua mitä vaan 😁