Parannuksen tekoa

Nyt on muuten sekin aika vuodesta. Eli sen lisäksi, että kaikki pitää saada alulle, on myös kiivain flunssa-, nuhakuume-, vatsatauti- ja täiepidemia. ja kyllä, tästä kaikesta iloitaan myös tiskin tällä puolella. Tekevälle sattuu ja me, kyliä luuhaavat työkiertolaiset sekä runsaasti ihmisiä muuten vain työssämme tapaavat olemme aikalailla monenlaisen taudin aallonharjalla, vaikka vastutuskyky pikkuhiljaa paraneekin.

Pöö. Vastusta!

Vastustuskykyä odotellessa ollaan kipeitä. Joskus selvitään nuhalla ja päänsäryllä, joskus ei. Ja jostain syystä kipeät kanssasuorittajat eivät tajua, että kipeän pitää toipua eikä marttyyrina taistella töissään muita tartuttamassa. Kun aikoinaan olin kaikinpuolin flunssassa ja menossa kasteperheeseen sain ohjeeksi "kaikkea ei kannata kertoa". Mitä ihmettä? mietin silloin ja mietin edelleen. Jos omaan perheeseeni olisi syntynyt pienokainen, niin haluaisinko kotiini itsensä kipeäksi tietävän pastorin, joka "ei vain kerro kaikkea"? Minä kyllä kerroin, desinfioin itseni silmämunia myöten ja yritin olla koskematta mihinkään, jotta ihan koko joukkue ei niistäisi ja ryystäisi ristiäisissä. Jokin onnistui, ja olimme kaikki tolpillamme h-hetkelläkin, mutta kyllä jäi vähän vaivaamaan. Että kipeänä töissä oleminen on paitsi ihan normaalia myös oletettavaa, koska ei näissä hommissa vaan livetä.

Niinpä olen ollut vihkimässä ja siunaamassa myös migreenikohtauksen näköhäiriöissä. On helkkarin hankala saada sillä varoitusajalla framille joku toinen virkakelvollinen, joten pienessä seurakunnassa on kuulema vain venyttävä. Vaikka ei kuulema oikeasti ole. Kuskina minulla muuten on näissä tapauksissa ollut koko perhe, koska olen oikeasti vaarallinen ja ajokunnoton sille päälle sattuessani. Ja onneksi vihkiessä on tärkeintä parin oikeustoimikelpoisuus, ei se, onko pastori sitä myös.

Pastorin perusaamupala näinä aikoina

Niinpä jäin tässä pohdiskelemaan, että missä menee joku raja. Että miten kipeänä on oltava töissä ja milloin saa ihan oikeasti yrittää toipua? Tai jopa onnistua siinä? Kalenteria kun voidaan lukea kuin sitovaa asiakirjaa, että siihen kirjatut on hoidettava vaikka pää kainalossa ja sitä olen toisinaan jo tehnytkin. Migreeni ei tartu, mutta monet muut taudit tarttuvat. Onko niiden kantajana pakko heilua kylillä jos ei ole riittävästi kuumetta?

Miten tästä voisi tehdä parannusta? Pitäisikö siinä tehdä ja jos niin mihin suuntaan?