Otsasi hiessä

Viikonloppuna Helsingin Sanomat julkaisi jutun Ossista, joka on ideologisesti työtön. Sittemmin Ilta-Sanomat jatkoi ja jakoi jutun ja näin Ossi pääsi kansan tietoisuuteen someraivon räjäyttävällä tavalla. Ossi kertoo, että pärjää ihan hyvin yhteiskunnan tuilla, ja että hän kokee epämiellyttävän työntekemisen uusorjuutena, johon hän ei suostu. Kuulema kaverit ja sukulaiset jelppaavat. Tuota, Ossi on melkein 40-vuotias terve ihminen. Hänen mielestään työn pitää olla vapaaehtoista ja itsensä kehittäminen on nostettava ensijaiseksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi, ja tämä on yhteiskunnan paitsi hyväksyttävä myös mahdollistettava.

Ei oo pakko, jos ei taho! Vai mitä, TE-toimisto?

En tiedä, mikä protestanttisen etiikan (huom. ei luterilaisen työmoraalin, se on piispan mukaan väärinkäsitystä) työtä jumaloiva olio minussa heräsi, mutta tällaisia ajatuksia sillä oliolla on:
1. ihminen, joka ei tee työtä, kuolee ilman apua.
2. ihminen, joka on sairas, kykenemätön, heikko tai muuten työhön soveltumaton on oikeutettu saamaan apua.
3. terve "ideologisesti työtön" loisii.

En kannata itsensä kiusaamista työllä. En kannata itsensä hajottamista, kiduttamista tai elämän hankaloittamista työllä. En kannata myöskään hyödyttömyyttä, jos hyödyllisyys on mahdollista. Kapitalistinen orjuus on syntiä sikäli, kun ihmisestä tulee sen rattaissa esine, numero, hyödyke tai rahan ansaitsemiskeino jollekin muulle. Työn tekeminen leivän päällysteiden vuoksi on elämän ylläpitämistä ja mahdollistamista. Minun mielestäni.

Suomalainen tuliviidakko on hämmentävä ja monesti se rankaisee työn tekemisen, mikä on käsittämätöntä. Siinä mielessä se mahdollistaa ja kannustaa kaikenlaiseen ketkuiluun ja väärinkäyttöön - se kun on monin tavoin helpompaa ja jopa taloudellisesti kannattavampaa kuin työn tekeminen, varsinkin pätkissä ja hyvin huonosti palkatuissa töissä. Työstä se käy työn veälttelykin, luulisin.

Ossi on jollain tavoin vapaampi kuin moni meistä muista; ja se ehkä lisää monen raivoa häntä kohtaan. ' Ei ne suuret tulot vaan pienet menot' kulminoituu hänen elämäntyyliinsä, jossa toisten apua tarvitaan kaikkeen vähänkin ylimääräiseen - ja varsinkin nyt kun häntä palveleva TE-toimisto lakkautti tuet tutkinnan ajaksi, ja mahdollisesti kiristää kaverin joko työhön tai koulutukseen, koska Ossin julkitulo ei nyt varsinaisesti enää mahdollista suoraa loisimista.

Ossin vapaus olla tekemättä mitään on monelle muulle hyvin vaikeaa, sillä aika moni haluaa olla hyödyksi jos ei muille niin edes itselleen. Mielenterveys on monella pitkäaikaistyöttömällä koetuksella juuri sen arvottomuuden vuoksi, mikä omista ihanteista nousee, ja joita ei voi työn tekemiseen kanavoida. Nämä tunteet ja arvot Ossi on kääntänyt vapaudeksi.

Vaan ei hänkään ilmeisesti ole ollut ihan toimeton, sillä Ossi on  kirjailija, ja kirjoittamalla hän on saanut omantuntonsa äänen hiljenemään. Ilmeisesti systeemi vaivasi häntä itseäänkin ainakin aluksi. Esikoiskirjan julkaisusta on kuitenkin jo useampi vuosi aikaa. Toivon hänen kirjoittavan edelleen, sillä sikäli kun esikoinen ei ollut omakustanne, on hän olletikin hommassa ihan hyvä. Voi tosin olla, että ideapankki on nyt vähän tyhjä, sillä esikoinen kertoi miehestä, joka elää röyhkeästi yhteiskunnan tuilla... Ehkä tämä viikonloppuinen ulostulo antaa nostetta esikoiskirjalle - sekä materiaalia seuraavaan. Ilmeisesti Ossi ei kuitenkaan voi nimetä itseään kirjalijaksikaan, sillä apurahojen tai muun rahoituksen etsiminen, hakeminen ja löytäminen on työlästä - eikä kivaa tai itseä kehittävää. Luulen, että Ossi on nyt monen sankari. Ja monen ei.

Valmiina uuteen?

Ai niin, tämä on vielä pakko tähän lisätä, kun on tätä maahanmuuttoa ja pakolaisia ja kaikkea - ihmisiä, jotka etsivät paremman elämän mahdollisuuksia ja ovat valmiita tekemään raskasta, koulutukseensa nähden ala-arvoista työtä (eivät toki kaikki, mutta aika moni)... mites nämä ossit, jotka ovat syntyneet täällä? Miten nämä "ideologisesti työttömät" olisivat mitenkään heitä (lisää oma adjektiivi)?