 |
| Yhteinen fyysinen rajoite |
Eli kaikenlaista pitää rimpuilla ja jumpata, jotta jaksaisimme töissä ja koko ajan tiukkenevia työn vaatimuksia. Minun ymmärtääkseni mikään työ ei vaadi keneltäkään mitään. Se on aina joku muu ihminen, joka vaatii meitä venymään pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Ja halvemmalla. Robotisaation lupailtiin tarkoittavan paitsi yt-neuvotteluja myös leppoisampaa työelämää koneen käyttäjälle, mutta hupsistakeikkaa, ei se niin mennytkään. Yt-neuvotteluja kyllä saatiin, mutta sen sijaan, että koneen sallittaisiin suorittaa vaaditut tehtävät inhimillisellä noupeudella onkin ihmisen pysyttävä koneen tarhidissa. Eikä se ole mitenkään leppoisa tahti. Olen kuullut, että aikoinaan lentokonematkailua joissain yhteisöissä vastustettin siksi, ettei ihmisen sielu pysy moisessa haipakassa mukana. Sittemmin on taidettu ymmärtää, ettei matkustusnopeus ole erottava tekijä - lentäen voi sielu levätäkin - mutta ei enää tässä työn sykkeessä, jossa tarvitaan jo tuplapedaali.
Olen rohkeasti eri mieltä Susanna Kosken kanssa elämän tarkoituksesta - siis siitä, että ihmisen tarkoitus on olla työmarkkinoiden käytettävissä. Keksin aika monta muuta tarkoitusta, mutta ne eivät palvele talouskehitystä, joten ne ovat siinä mielessä arvottomia. Sillä onko ihmisen tärkein ja/tai ainoa merkitys se, kuinka paljon hän tuottaa ja kuluttaa? Ei kai? Eihän? Voisiko elämän tarkoitus olla kuitenkin jotain syvempää, jotain, mitä rahalla ei voi mitata, ja joka ei hyödytä yhteiskuntaa mitenkään? Paitsi ehkä niin, että yhteiskunnan jäsenet voivat hiukkasen paremmin.
Eli jos nyt tarkastelen edellä esittämääni yksisilmäisesti, ymmärrän, että ihmisen pitää pitää itsestään huolta, koska työmarkkinat (kuka se on?) vaativat toimintakykyisiä yksilöitä. Eli terveys ei ole ihmisen hyvinvoinnin osatekijä tai tavoite, vaan tarkoituksena on tuottaa markkina-arvoltaan kovempi yksikkö. Niinpä hyvinvointi ja terveys eivät ole päämääriä tai itsestä huolta pitämistä, vaan kasvottomien työmarkkinoiden ja talouselämän väline parempaan tuottavuuteen - tai no, eihän ihmisen hyvinvointi sinänsä talouskehityksessä näy, sillä ainahan voidaan palkata uusi tekemään rikki menneen työt. Sitten voidaankin syyttää hajonneita yhteiskunnalle aiheuttamastaan taakasta ja laskea, millä minimillä pysytään niukin naukin inhimillisen toiminnan rajoissa niin, etteivät kaikkensa antaneet kuormita liiaksi pyhää taloutta. Ihminen on vain kuluva koneen osa.
 |
| Nykyajan ikoni. Decent Films |
Eihän tässä ole mitään järkeä.
Ne, jotka vaativat, eivät enää itse ole missään tekemisissä huono-osaisuuden, syrjäytymisen tai sairauden kanssa. Ne ovat asioita, jotka tapahtuvat muille ihmisille, ja mitä ilmeisimmin se on heidän oma vikansa. Kuinka arvokasta tässä ajassa onkaan pitää huolta ja välittää, silittää kättä ja halata, tarjota kahvit tai kyyti lääkäriin? Jaa, no sehän riippuu tuntiliksasta... (sic!)
Ai niin, tästähän jäi se pitkä ikä kokonaan pois!
Eli siis, me voisimme ja meidän pitäisi hyvinvointimme (ja tuotteliaisuutemme vuoksi) elää mahdollisimman pitkään. Lääketiede ja -tehtailu kehittää jatkuvasti uusia ja parempia lääkkeitä mahdollisimman pitkän toimintakysyn ylläpitämiseksi. Paitsi, että vanheneva väestö on hirveän suuri tauloudellinen taakka. Ainakin kotona pitäisi pystyä elämään ja olemaan, vaikka ihminen ei enää tuntisi itseään, lapsiaan tai muita läheisiään, eikä olisi ihan varma, että onko syönyt tänään. Tai että miten sitä haarukkaa käytettiin. Tai että ruoka tosiaan tulisi syötyä. Tai että pääseekö itse vessaan ja sieltä pois? Mutta se tulee halvemmaksi kuin valvottu laitoshoito. Laitoksiin ei sitä paitsi edes mahdu, eikä työvoimaa voida palkata tarpeeksi, koska raha. Jos lapsena pitää olla varhain itsenäinen, niin sitä pitää olla yli omien kykyjen myös vanhana. Vanhusten heitteillejättö ei ole kotipalvelujen vika, sillä hekin yrittävät parhaansa, mutta kun se ei saisi maksaa mitään, eikä siihen saisi käyttää aikaakaan, kun ei se silleen ole tuottavaa toimintaa.
 |
| Aika on rahaa, eikä kellään tunnu olevan kumpaakaan. |
Eli...?
Kaiken tämän jälkeen siis on tärkeää, että elämme pitkään ja mahdollisimman terveinä, ettei meistä tulisi taakkaa yhteiskunnalle ja toisillemme, koska meidän tehtävämme on olla olemassa työmarkkinoiden ja talouskasvun vuoksi, eikä toisiamme varten.Vanheneminen on kallista eikä sitä oikein saisi tapahtua, mutta kuollakaan ei saa.
Tuota... pitkän iän salaisuus on siis vain se, että emme kuole nuorina.
Ymmärsinkö minä tämän nyt ihan oikein? Jos ymmärsin, niin olen huolissani - vaikkei se mitään hyödytäkään.
