Tartunnoista taudin pelko, taudin pelosta paniikki, paniikista...hmm... myötätunto

Ohhoh. Maailman muuttuminen on rajua. Tauti leviää viranomaisten vastatoimista ja kansalaisten pyrkimyksistä huolimatta. Tauti on osalle huomaamaton, harmiton tai vähän ärsyttävä, ja osalle kamala tai jopa lopullinen. Kukaan ei tiedä, mihin ryhmään kuuluu ja siksi taudin edellä kulkee pelko - kukaan ei tiedä, mitä vastassa on omalla tai läheisten kohdalla.

Yllättävä, hahmoton ja kohdistumaton pelko on kamalaa. Tautia ei voi nähdä, mutta sen lieveilmiöitä kyllä: kaupassa kasvikset kerätään erillisillä pusseilla ja kanssaostelijoilla voi olla sekä hengityssuojia ja kumihanskoja tai vähintään lapaset eristeenä ulkopuolelta tulevaa - eli mahdollisesti muissa ihmisissä vaanivaa - uhkaa vastaan. Siispä kaikkea kannattaa vähän kavahtaa, ja se jos mikä on kuluttavaa ja ahdistavaa.

Vain lähimmille

Pelko voi aiheuttaa ahdistusta tai vihaa. Siinä, missä joku ei halua mennä eikä päästää muitakaan läheisiään mihinkään julkiseen tilaan - edes kauppaan tai työpaikalle - joku toinen voi muuntaa pelkonsa ja paniikinaihionsa suuttumukseksi ja vihaksi. Tämähän näkyi jo julkisuudessakin, kun uusimaalaisia mökkeilijöitä kutsuttiin saastuneiksi ennen sulkujen pystyttämistä.

Paitsi, että kielenkäyttö on rumaa, se kertoo pelosta, jonka syyksi halutaan löytää joku konkreettinen kohde tai uhkatekijä.

Hyvät ystävät, me olemme kaikki samassa tilanteessa! Kaikki! Me olemme kaikki joko uhreja jo tai potentiaalisia uhreja. Kukaan ei levitä tautia tahallaan, kukaan ei halua levittää sitä kehenkään, kukaan ei halua altistaa itseään tai toisia tälle tahallaan tai vahingossa! Tai no, voihan olla, että joukossamme on vieläkin joku, joka ei joko ota tätä vakavasti tai ei välitä, mutta uskoisin, että pääsääntöisesti olemme kaikki samassa veneessä.

Uskon, että me olemme kaikki nyt arempia.

Tila 360°

Toinen ihminen - se jota kavahdat - on arempi myös. Hän ei ole uhka, vaikka häntä ja kaikkia on nyt syytä välttää. Jos sisällä jäytää pelko ja orastava paniikki, voi olla vaikeaa kurkottaa kohti myötätuntoa, mutta sinne päin tässä olisi hyvä yrittää.

Myötätunto voi vaatia isoa ponnistusta. Se voi tuntua täysin mahdottomalta löytää tai saavuttaa, mutta jos nyt ensin vaikka yrittäisi ymmärtää sen merkityksen ja tarpeellisuuden. Myötätunnolla voimme moikata toisiamme pienen matkan päästä sekä ymmärtää tilannetta ja itsessämme ja toisissa jäytävää pelkoa ja epävarmuutta. Tarvitsemme myötätuntoa myös itseämme kohtaan, sillä pelko on primitiivinen itsesuojeluvaiston käyntiin räjäyttävä tunne. Se aiheutta stressiä, jonka tarkoitus on hengissä säilyminen, joten sekä tunne että reaktio ovat luonnollisia. Siksi myötätuntoa pitää houkutella ja rohkaista. Sitä pitää vaalia ja kasvattaa, vaikka keho ja mieli haluaisivat vetäytyä siilipuolustukseen.

Anna-Stina Nykänen pohti Hesarissa 27.3. myötätuntoa ja sen merkitystä. Hän tuumaa, että myötätunnon merkitystä ei ole aiemmin oikein myönnetty, mutta että nyt olisi todellakin aika keskittyä siihen, että tilanne on sama meille kaikille ja että kukin yrittää selvitä ja suojautua niinkuin parhaiten taitaa. Tilanne ei vaadi yhtään lisää painetta, syyttelyä tai osoittelua. Se on turhaa ja kuluttavaa. Sen sijaan yhdessä ymmärtäminen ja tsemppaaminen on hyvästä ja hyväksi. Ja ne tartunnan saaneet ja sairastuneet tarvitsevat kaikkein eniten tukea, tsemppiä ja myötätuntoa - he ovat uhreja eivätkä pahantekijöitä. Hekin ovat varmasti tehneet parhaansa välttyäkseen tartunnalta. Uusimaalaiset tarvitsevat nyt tsemppiä ja rohkaisua sinä missä maakunnatkin. Myötätuntoa voi välittää yli esteiden, sillä se ei saastuta ketään vaikka tarttuisikin.

Näköpuhelut ovat kehittyneet niin kovin!

Pestään siis käsiä, nyökätään kohdatessa ja hymyillään edes vähän. Hengitetään syvään aina kun voidaan ja muistetaan, että olemme tässä yhdessä, vaikka meidän pitääkin pysyä erillään.

Kas siinäpä paradoksi, vaikka onkin juuri nyt niin totta.

Ps. Otsikko ei nyt mene oikein lorun mukaan, mutta aika vaatii kaikenlaisia uhrauksia.